Välskärin (kertomattomat) kertomukset — Fältskärns (aldrig berättade)berättelser

(Tales of a Barber-Surgeon)

Galleria Pirkko-Liisa Topelius

7–26.3.2017
Helsinki

Isoisäni oli välskäri. Rintamalääkäri talvi- ja jatkosodissa.

Hänen kertomuksistaan ei jäänyt jälkipolville kuin, ja sekin melkein vaiettu, tarina siitä miten hän ei sodan jälkeen elänyt kovin hyvin eikä kauan, kokemuksiensa murtuneena.

Parannan jälkeenpäin yhteyttä häneen maalaamalla hänen mahdollisia kertomuksia*) rintamavuosilta, yrittämällä päästä yleisten sisu- ja sankarimyyttien ohi sodan lääkepuolen arkeen.

Koska perheestäni puuttuu tästä kertovia valokuvia, olen aputyövälineenä käyttänyt SA-arkiston kuvamateriaalia.

Prosessi on ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi kuin osasin aloittaessani pari vuotta sitten kuvitella. Tyhjästä, lähinnä mustasta paperiarkista, isoisästäni on muodostunut minulle henkinen ja verinen ihminen joka teki paljon hyvää ennen kuin lopulta kävi huonommin.

”So the thing about the story
is that actually
I’d only told the part about myself.
And I’d forgotten the rest of it.
I’d cleaned it up, just the way the nurses had.
And that’s what I think is the creepiest thing about stories.
You try to get to the point you’re making,
Usually about yourself or something you’ve learned.
And you get your story, and you hold on to it.
And every time you tell it
You forget it
More”

Laurie Anderson, Heart of a Dog

Näyttely koostuu öljymaalauksista kankaalle, piirustuksia puulle sekä installaatiosta kipsistä ja siteistä.

Farfar var fältskärare. Opererande läkare vid fronten under vinter- och fortsättningskriget.

Av hans berättelser hörde hans ättlingar inget, utom historien – även den så gott som nedtystad, om hur han inte levde särskilt väl eller länge efter krigen, bruten av sina upplevelser.

Jag söker kontakt med farfar genom att måla hans möjliga berättelser från fronten, strävande förbi de vanliga myterna om sisu och hjältar, rakt inpå läkarens frontvardag.

Då min familj totalt saknar fotografier av farfar vid fronten, har jag som hjälpmedel sett på SA-arkivets bildmaterial på nätet då jag letat efter motiv.

Denna process har fått djupare innebörd för mig än jag för ett par år sedan, då den började, kunde ana. Från att ha varit ett tomt, men svart, blad för mig har min farfar blivit en person som gjorde mycket gott innan det till slut gick illa.

”So the thing about the story
is that actually
I’d only told the part about myself.
And I’d forgotten the rest of it.
I’d cleaned it up, just the way the nurses had.
And that’s what I think is the creepiest thing about stories.
You try to get to the point you’re making,
Usually about yourself or something you’ve learned.
And you get your story, and you hold on to it.
And every time you tell it
You forget it
More”

Laurie Anderson, Heart of a Dog

Utställningen består av oljemålningar på duk, teckningar på träpannå samt en installation i gips och bandage.

My grandfather was a Barber-Surgeon. A surgeon at the Finnish front against Russia during the Second World War.

His stories did not survive, not more than the suppressed tale of his few and unpleasant remaining years, broken from those experiences.

I try to get more in contact with him by painting his possible tales from the everyday front life of the surgeon, behind the myths of heroes and Finnish sisu.

Poriginal Galleria

21.04.–08.05.2018
Pori, Finland